Yksinäisen rukous.

Yksinäisyys ei ole yksin jäämistä

Yksinäisyys ei myöskään ole oma valinta tai omien tekojen kautta saapunut.

Yksinäisyys ei ole vain tunne. Se on osa ihmistä loppu elämän.

Mutta yksinäisyys on sitä että kaikki sanotut sanat menevät kuuroille korville.

Ja toinen on hiljaa eikä sano sitä pientä asiaa,
mitä voisi tehdä pelastaaksesi toisen.

Se on selän kääntämistä hädän hetkellä, elävältä hautaamista

päälle puhumista, ja toisen tunteiden sivuuttamista ja oman olonsa korottamista.

Yksinäisyys tekee ihmisestä tyhjän kuoren joka yrittää nähdä

sokeilla silmillään edes vilauksen siitä mikä joskus oli.

Ei voi sanoa että rakastaa jos jättää toiselle

aina yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteen.

Yksinäisyys on kasvotonta vihaa ja katkeruutta "rakkaita" ihmisiä kohtaan.

Yksinäisyys repii mielen palasiksi.

Rukoilen sinua rakas sielunsiskoni;

Näe lävitseni.

Epäile.

Puhu.

Älä hiljene.

Älä irrota

Rakasta aidosti.

Älä käännä selkääsi.

Viimeisen kerran pyydän:

"Liikaa on rakkautta yhdessä sydämenlyönnissäni.
Ota minut vastaan ja pelasta minut minulta itseltäni.
Sillä jokainen tyhjä päivä on minulle liikaa."